Strandzhan luonnonsuojelualue ulottuu Burgasin kaakkoispuolelta, noin 50 km päästä Burgasista, aina Turkin rajalle asti. Sen laajalle levittäytyvällä alueella on monia pieniä kyliä ja kaupunkeja, joista tässä esittelen omia suosikkejani rannan varrelta: Ahtopol, Sinemorets, Varvara ja Rezovo.

Strandzhan luonnonsuojelualue on täynnä luonnon kauneutta, historiallisia nähtävyyksiä ja aitoa bulgarialaista kulttuuria. Strandzha on Balkanin vuoriston eteläisin osa ja yksi Euroopan suurimmista suojelualueista. Sen rikkaaseen ekosysteemiin kuuluvat tiheät metsät, monimuotoinen eläimistö ja kasvilajit, sekä lukemattomat upeat maisemat.

Olen vieraillut Strandzhan alueella vuosien varrella Burgasista käsin päiväretkillä ja yöpynyt pidempiä pätkiä esimerkiksi Sinemoretsissa ja Ahtopolissa. Vielä on paljon näkemättä ja kokematta, varsinkin vaellus- ja maastopyöräreitit sekä lintubongaus kiinnostavat kovasti. Olemme reissanneet alueella vain kesäisin ja kuumuuden vuoksi vierailumme alueelle on ollut pääosin rantaelämään keskittyvää. Keväällä ja syksyllä alueella on mahdollista luontomatkailla todella monipuolisesti, tästä haaveilen!

Dokuzak-vesiputous

Ihana pieni päiväretkikohde Burgasista, Dokuzak vesiputous, jolle kuvat eivät tee oikeutta. Paikalle pääsee vain omalla autolla. Auto parkkeerataan tien varteen ja ensimmäisenä tulijaa vastassa on vaatimattoman näköinen grillikatos, jossa voi nautiskella eväitä vesiputouksen kohinaa kuunnellen.

Suoraan grillikatoksen takana on kaunis suvantoalue, jossa valo siivilöityy kauniisti lehvästön läpi ja sudenkorennot lentelevät runsaina veden äärellä. Vielä joskus tahdon ripustaa riippumattoni tänne ja nautiskella veden äärellä pötköttelystä. Suvanto viettää alaspäin kohti vesiputousta, jonne pääsee grillikatokselta pientä polkua pitkin. Putouksen juurella on pieni lampi, jonka vesi on keskikesälläkin jääkylmää. Vesiputouksen lisäksi alueella viehättää runsas kasvisto, kauniit sammaleet, kukkivat kasvit ja vesialueita varjostavat lehtipuut. Vesiputouksen reunamilla on pieniä onkaloita ja kivikkoja jotka tuovat mieleen satujen keijut ja menninkäiset. Strandzhan luonnonsuojelualueen ehdoton helmi!

Ahtopol

Ahtopol on yksi Bulgarian vanhimmista kaupungeista, ja sen historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Kaupunki sijaitsee kauniilla kallioisella niemellä, ja sen vanhat mukulakivikadut ja perinteiset rakennukset kertovat tarinoita menneistä ajoista. Ahtopol on tunnettu myös upeasta valkoisesta majakastaan, joka seisoo ylpeänä meren äärellä ja on suosittu käyntikohde niin paikallisille kuin turisteillekin. Majakan ympäristö tarjoaa upeat puitteet auringonlaskujen ihailuun ja valokuvaukseen.

Meren herkkuja ja historiaa

Ahtopolissa on melko runsas ravintolatarjonta, vaikka kylä onkin pieni. Jos jostain, niin täältä saa tuoretta kalaa. Pienet kalastajaveneet puksuttavat aamun sarastaessa takaisin mereltä Ahtopolin venepoukamaan saaliineen. Ahtopolin keskustan tunnelma on päivisin unelias, sillä “kaikki” ovat rannoilla nauttimassa päivästään. Illalla kylä herää henkiin ja ravintolat täyttyvät. Kaduille ilmestyy jäätelönmyyjiä ja katutaiteilijoita, lomailijoiden askel vie verkkaasti kohti venepoukamasta nousevaa maisemareittiä, joka on ehdoton juttu kokea, jos käyt Ahtopolissa. Kylässä on myös siellä täällä upeita muraalimaalauksia talojen kyljissä.

Ahtopolin alueella on runsaasti historiaa. Erään legendan mukaan Ahtopol – yhdeltä vanhalta nimeltään Agathopolis, perustettiin alun perin Poseidonin pojan Delphinin ja Zeuksen tyttären Agathan kotikaupungiksi. Zeus suuttui heidän suhteestaan ja lähetti armeijan heidän kimppuunsa, mutta Delphinin suosikkilintu, pöllö nimeltä Agao, herätti ja pelasti heidät ennen surmaajien saapumista. Näin Delphin tappoi viholliset ja perusti Mustanmeren rannikolle kaupungin nimeltä Agapi-polis, rakkauden kaupunki.

Sinemorets

Sinemorets on todellinen paratiisi luonnon ystäville. Tämä pieni kylä sijaitsee Veleka-joen suulla, missä joki laskee Mustaanmereen ja tarjoaa upeat puitteet monenlaisiin ulkoilma-aktiviteetteihin. Melonta ja kalastus Veleka-joella on suosittua, joen varrella sijaitsee myös lintutorni. Sinemoretsin rannat, Veleka, Butamyata, Lipite ja Silistar ovat tunnettuja kauneudestaan ja luonnonläheisyydestään. Kylässä on useita pieniä kauppoja ja ravintoloita. Olen kuullut Sinemoretsia kutsuttavan leikkimielisesti myös “pikku-Sofiaksi”, koska niin moni pääkaupunki Sofian asukki viettää kesänsä täällä.

Ensivierailulla Sinemoretsiin minut hurmasi meren lisäksi laajat heinikkoiset alueet, joilla hevoset laiduntavat vapaina ja josta merelle katsoen näyttää että Mustanmeren ulappa jatkuu silmänkantamattomiin. Heinikossa on helppo kulkea ja seassa on kuumuudessakin sitkeästi kukkivia kasveja. Perhosia ja muita ötököitä löytyy ihmeteltäväksi ja kuvattavaksi vaikka kuinka. Pääskyt liitelevät matalalla ja kaikkialla on rauhallista. Vastaantulevat ihmiset ovat poikkeuksetta rentoja ja ystävällisiä, jopa tuttavallisia aivan ventovieraillekin. Täällä on helppo päästä juttusille muiden kanssa, vaikka matkustaisi yksin.

Veleka Beach

Veleka Beach kiteyttää Strandzhan luonnonsuojelualueen ominaisuudet: on joki, meri, metsää, upeita rantakallioita, kosteikko, kauniita kasveja ja ötököitä ihailtavaksi. Täällä voit uida vuorotellen joessa ja meressä. Paikka on todella ainutlaatuinen ja rannalle tultaessa on oltava tarkkana ettei kävele suojellulla ja herkällä dyynialueella, vaan merkityillä reiteillä. Alueella on wc ja pieni baari, sekä uimavalvoja. Ranta on nopeasti syvenevä joten se ei sovi uimataidottomille, eikä lapsille. Joen puolella on helpompi löytää matalaa uima-aluetta, riippuen joen veden korkeudesta tietenkin.

Butamyata Beach

Butamyata Beach on Sinemoretsin “kaupallisin” ranta, jossa ei silti ole mitään ylimääräistä, päälleliimattua turistihömpötystä. Rannan vieressä on isohko hotelli johon myös Suomesta tehdään pakettimatkoja kesäaikaan. Rannalla on todella mukava ravintola Куцата Медуза. Muutamia muitakin ravintoloita löytyy ja kaikista olen vuosien varrella saanut ystävällistä palvelua. Aurinkotuoleja ja ilmaista rantatilaa niille, jotka tuovat oman aurinkovarjon, on runsaasti. Myös ilmaista parkkitilaa löytyy paljon.

Lipite Beach

Lipite Beach on niin sanottu villi ranta, eli siellä ei ole mitään palveluita eikä uimavalvontaa, ei edes tietä perille. Ainut tietämäni reitti rannalle kulkee polkua pitkin, joka alkaa Butamyata Beachin eteläpäästä. Reissu on aloitettava kiipeämällä ensin kallioinen polku ylös korkealle tasanteelle ja jatkamalla polkua etelään noin vartin verran. Polku laskeutuu lopulta Lipite Beachille, joka suorastaan huokuu luonnonrauhaa.

Tämä reitti on vain hyväjalkaisille, jotka pystyvät kiipeämään vaikeakulkuisen alun. Kulku onnistuu kyllä tavallisilla kengillä, jopa sandaaleilla, mutta käsillä on välillä otettava tukea ja askeleet on aseteltava tarkkaan. Joka tapauksessa, tänne paikalliset menevät myös kylmälaukkujen ja isojen rantatelttojen kanssa, joten mikään mahdottomuus reitti ei ole. En ole vielä tutkaillut, pääseekö metsän läpi pidempää ja helppokulkuisempaa reittiä perille, kesäkuumalla ei pitkät kävelyt rantakamppeiden kanssa ole käynyt vielä mielessä.

Hiekka on rannalla hienoa ja vaaleaa ja ranta viettää loivasti. Paikka sopii hyvin uintiin, mikäli meri on rauhallinen. Vähänkään huonommalla merisäällä ei kannata ottaa turhia riskejä, meri on täällä arvaamaton ja avun saaminen paikalle kestää.

Rannan takana nousee tiheä ja villi metsä, jossa kilpikonnat kahistelevat ja liskot luikertelevat, oikea luonnon tarkkailijan unelmapaikka. Olenpa kerran nähnyt rannan kivisessä päädyssä ison käärmeenkin lekottelevan auringonpaisteessa aivan vesirajassa.

Silistar Beach

Silistar Beach on yksi Strandzhan luonnonsuojelualueen kauneimmista ja rauhallisimmista rannoista. Ranta-alueelta noin 500m päässä on myös leirintäalue.

Silistarin ranta on tunnettu puhtaista vesistään ja hienosta hiekastaan, se on myös matala pitkältä matkalta, joten se sopii mainiosti lapsille, mikäli uimakelit sen sallivat.

Matkaa rannalle on Sinemoretsista etelään noin 6 km, tietä reunustaa molemmin puolin upea tammimetsä. Viimeinen osuus matkasta, noin kilometri, on möykkyistä hiekkatietä. Ennen hiekkatietä oleva päällystetty osuus on kapeahko ja päällysteen reuna korkealla penkkaan nähden, joten vastaantulevia väistettäessä on katsottava tarkkaan, että renkaat pysyvät tiellä. Onpa vastaan kävellyt myös hevonen vastakkaisella kaistalla, aivan itsekseen, kuin päiväkävelyllä.

Hieman haastavan ajomatkan päätteeksi odotus kuitenkin palkitaan. Parkkialue on heinikkoista metsämaata, jonka jälkeen kävellään pikkuruinen silta joen yli rantapoukamaan. Heinäsirkat ja kaskaat konsertoivat, aallot lyövät rantaan, tunnelma on luonnonläheinen. Rannalla on uimavalvonta klo 8-18, heti rannan vieressä on ravintola josta saa hauskasti tilattua ruokia kuin kaupan valmisruokatiskiltä. Hinnat ovat aika korkeat, mutta sen ymmärtää kun kyseessä on kausitoiminta kilometrien päässä lähimmästä kaupungista.

Rannan läheisyydessä olevat metsät ja luonnonalueet ovat täydellisiä paikkoja lintubongaukseen ja luontovalokuvaukseen. Rannalle saavuttaessa voi jäädä huomaamatta toisessa päädyssä oleva kallioinen alue, jonka omalaatuisuuden huomaa vasta aivan läheltä. Korkean kallion taakse kätkeytyy pieni poukama, joka on vähän jännittävänkin näköinen, ainakin lasten mielestä. Täällä kannattaa käydä vähän tutkailemassa rapuja ja muita otuksia.

Kesällä 2024 näimme valtavasti kilpikonnia joella, jonka yli uimarannalle kävellään parkkialueelta. Kilpikonnaryhmän koko oli nopeasti laskettuna noin 40 yksilöä! Oli upeaa katsella näitä otuksia omalla elinalueellaan. Joukossa oli myös aivan pieniä poikasia, niin söpöjä! Täällä kukkii myös kaunis, herkkä ja suojeltu hietamerinarsissi. Myös täällä dyynimäiset alueet ovat rauhoitettua, eikä kävely kasvien läheisyydessä ole sallittua.

Varvara

Varvara vaikuttaa mukavalle pienelle rantakylälle ja halusin siitä maininnan tähän blogikirjoitukseen, vaikka en olekaan vielä päässyt siellä viettämään aikaa sen kummemmin. Kylän läpi ajaessa huomio kiinnittyy kesäisin lukuisiin haikaranpesiin, joita tienvarret ovat pullollaan. Puhelinpylväiden päähän on kiinnitetty metallisia kehikoita, joiden päälle haikarat tekevät pesänsä.

Yksi pakollinen pysähdyspaikka täällä kuitenkin on, jossa meidän on aivan pakko päästä syömään edes kerran kesässä: Strandja Food Truck. Tämä persoonallinen ruokapaikka toimii vain kesäkaudella. Ruokalistasta, musiikista ja sisustuksesta päätellen täällä tarjoillaan meksikolaistyylistä ruokaa. En ole Meksikossa käynyt, joten en osaa sanoa kuinka hyvin he tässä onnistuvat, mutta ruoka on hyvää ja tunnelma leppoisa. Iltaisin paikalla on usein myös jokin pieni livebändi.

Rezovo

Rezovo on hauska pieni vierailupaikka, jos liikkuu läheisillä seuduilla autolla. Kylä on todellakin pieni, ravintoloita on Google Mapsin mukaan kaksi, emmekä siellä vieraillessakaan enempää nähneet. Mitäpä sitä reilusti alle sadan asukkaan kylässä sen enempää tarjoamaankaan. Rezovo on myös Bulgarian eteläisin paikkakunta. Bulgarian ja Turkin välinen raja onkin paikkakunnan päänähtävyys! Aivan rajan tuntumassa on pieni ja kivikkoinen uimaranta, pulahtaminen veteen täällä oli hilpeä kokemus. Paikka oli erittäin rauhallinen, koska liikennettä ei ole nimeksikään, jylhä kallio ja maisemat Turkin puolelle, sekä lähellä liehuvat jättikokoiset Bulgarian ja Turkin liput jäivät mieleen, vaikka veden alla olevat suuret kivet uhkasivatkin polviani tuon tuosta.